Pörinää

Alppiruusu kukki makeasti keittiön ikkunan alla. Kukinnot olivat täynnä kimalaisia. Keittiöön kantautui katkeamaton pörinä aamuvarhaisesta iltahämäriin.

Pihatalkoot Beirutissa, Osa 2

Kostoksi järjestetyt pihatalkoot olivatkin menestys. Multakasa ja Beirutin kraaterit katosivat.

Viherpeukalo-täti piti jöötä, yksi sedistä otti pengertämisen vastuulleen ja muut kärräsivät hiki hatussa multaa. Tuntien raatamisen jälkeen ruokapöydässä ei kukaan jaksanut sanoa enää sanaakaan... Olikohan liian rankat talkoot?

Takapihaa tasoiteltiin ja etupihalle rakennettiin luonnon kivilohkareista pengerretty perennapenkki, johon istutettiin kevätmessuilta ostettuja liljoja ja taimitarhoilta hamstrattuja jaloangervoita, pioneja ja ohotanmarunoita. Vanhasta perennapenkistä säästettiin päivänliljoja ja iiriksiä. Takapihalla nostettiin kaikki puolikuolleet alppiruusut ylös ja istutettiin uusiin paikkoihin paremman mullan kanssa.

Ojanpohjan väriläiskät

Naapurin syreenit tuoksuu enemmän

Naapurin syreeni kukkii ihanasti ja tuoksuu meidänkin pihalla.



Omalla pihalla kukkii japaninruusukvitten. Kukat on kauniit ja niitä on paljon. Itse pusikko vaan näyttää jotenkin sotkuiselta. Sitä pitäisi varmaan hoitaa jotenkin. Kun vaan tietäis miten. Ehkä saksilla?

Pihatalkoot Beirutissa

Alkoi multakasa ahistaa. Muutenkin koko piha on kuin Beirut. Tädin käytyä ihmettelemässä ja voivottelemassa ("Ohhoh, on sulla tässä hommoo") päätinkin kostoksi järjestää sukulaisille pihatalkoot. Tässäpä tilanne ennen talkoita, yläkuvassa etupiha ja alemmassa kuvassa takapiha:





Olen suunnitellut perennapenkin matontamppaustelineen paikalle (näkyy vähän ylimmäisessä kuvassa). Teline on vanha, ruma sekä paraatipaikalla ja sen on nyt aika lähteä. Talkoiden ohjelmaksi olen siis ajatellut telineen tuhoamisen, perennapenkin perustamisen sekä mullan levityksen. Olin meinannut myös kaadattaa muutaman ison kuusen takapihalta ja silppuroida oksatkin samassa rysäyksessä, mutta siitä suunnitelmasta sain osakseni tulenkatkuisia kommentteja. Kaikkea ei kuulemma kannata kerralla räjäyttää..

Multakasa parkkipaikalla

18 kuutiota multaa näyttää tältä:

Kasa näyttää tosin vähemmän pelottavalta kuvassa kuin livenä!

Grillaamassa tätsyn luona

Aaaah, sain lomaa omalta pihaltani, kun tätini kutsui grillaamaan! Oma pihani on kuin Berliini toisen maailmansodan jälkeen, missä mieli ei suinkaan lepää. Tätini piha sen sijaan on kuin vehreä pieni keidas.

Taimimyymälässä

Viikonloppuna kävin Espoon Leppävaaran Muhevaisella. Inspiroiva paikka! Paljon havuja, pensaita ja perennoja kiinnostavina ryhminä, joista melkein minkä tahansa olisi voinut kopioida omalle pihalle.









Mitään en inspiraatiosta huolimatta ostanut. Aion odottaa multakurmaa, jonka pitäisi saapua ensi viikolla. Tilasin sen Helsingin vedeltä (ihan tavallista puutarhamultaa, eikä mitään havumultaa). Tarkoitus on myös hakea hevostilalta peräkärrillinen palanutta lantaa.

Mistä multaa?

Pitäisi saada multaa. Aion istuttaa havupensaita ja alppiruusuja, joten tavallinen puutarhamulta ei kelpaa. Kysyin ensiksi Vapolta, kun luin heidän sivuiltaan oivallisista kasvuturpeista. Tarvitsemani määrä (8 kuutiota) oli liian vähän, joten he eivät halunneet kertoa minulle edes sen hintaa. Sen sijaan minut ohjattiin Kekkilään. Kekkilän sivuilta pystyykin suoraan tilaamaan irtomultaa, mutta ei havumultaa. Soittamalla selvisi, että kyllä he toimittavat myös havumultaa irtotavarana. Toimitettuna pihalleni Klaukkalaan 8 kuutiota maksaisi noin 360 €. Ei ihan paha, mutta mietin vielä ja vähän kyselen.

Klaukkalassa on myös paikallisia mullan toimittajia. Soitin viime syksynä yhdelle ja kysäisin hintaa ja muita tietoja. Hinta oli ihan siedettävä, mutta kysymykseeni rikkaruohon siemenistä vastattiin: "Ei myö olla sinne mittään lisätty".

Jos tavallinen puutarhamulta kelpaisi, sitä voisi ostaa myös Helsingin vedeltä. Jos olisi peräkärry (ja autossa koukku) voisi multaa käydä hakemassa varsin edullisesti esimerkiksi Sipoon kompostikentältä. Auton peräkärryllinen maksaisi vain 17 €! Halpaa!

Krookuksia ja vuokkoja

Kaikki krookukset ovat jo kukalla. Ojanpenkkaan istutetut krookukset olivat valkoisia ja sinisiä. Lisäksi löytyi seinän viereltä vanhoja keltaisia.





Taisin tappaa viime syksynä ison osan sinivuokoista riehuessani kantojen kimpussa. Täytyy nyt yrittää jotenkin varjella nämä loput. Merkata paikat vaikka kylteillä.

Talvivaurioita

Istutin kesällä muutaman mehitähden kallion päälle multakasaan. Tässä saldo nyt.

Kevään ensimmäiset versot

Kuvasin viime keskiviikkona maasta pilkottavia ituja. Piha ei ole ollut minun pihani vielä vuottakaan, joten yllätyksiä on luvassa. Lumikellot ovat kukkineet seinustalla jo muutaman kuukauden välillä pakkasesta nuupahtaen.



Viime syksynä ojan penkalle heitetyt krookuksen mukulatkin ovat vielä hengissä.



Suotuisammalla paikalla oli muutama vanha krookus nupulla.



Mitäköhän nämä ovat? Pieniä kuin mannaryynit!