Pihatalkoot Beirutissa, Osa 2

Kostoksi järjestetyt pihatalkoot olivatkin menestys. Multakasa ja Beirutin kraaterit katosivat.

Viherpeukalo-täti piti jöötä, yksi sedistä otti pengertämisen vastuulleen ja muut kärräsivät hiki hatussa multaa. Tuntien raatamisen jälkeen ruokapöydässä ei kukaan jaksanut sanoa enää sanaakaan... Olikohan liian rankat talkoot?

Takapihaa tasoiteltiin ja etupihalle rakennettiin luonnon kivilohkareista pengerretty perennapenkki, johon istutettiin kevätmessuilta ostettuja liljoja ja taimitarhoilta hamstrattuja jaloangervoita, pioneja ja ohotanmarunoita. Vanhasta perennapenkistä säästettiin päivänliljoja ja iiriksiä. Takapihalla nostettiin kaikki puolikuolleet alppiruusut ylös ja istutettiin uusiin paikkoihin paremman mullan kanssa.

Ojanpohjan väriläiskät

Naapurin syreenit tuoksuu enemmän

Naapurin syreeni kukkii ihanasti ja tuoksuu meidänkin pihalla.



Omalla pihalla kukkii japaninruusukvitten. Kukat on kauniit ja niitä on paljon. Itse pusikko vaan näyttää jotenkin sotkuiselta. Sitä pitäisi varmaan hoitaa jotenkin. Kun vaan tietäis miten. Ehkä saksilla?

Pihatalkoot Beirutissa

Alkoi multakasa ahistaa. Muutenkin koko piha on kuin Beirut. Tädin käytyä ihmettelemässä ja voivottelemassa ("Ohhoh, on sulla tässä hommoo") päätinkin kostoksi järjestää sukulaisille pihatalkoot. Tässäpä tilanne ennen talkoita, yläkuvassa etupiha ja alemmassa kuvassa takapiha:





Olen suunnitellut perennapenkin matontamppaustelineen paikalle (näkyy vähän ylimmäisessä kuvassa). Teline on vanha, ruma sekä paraatipaikalla ja sen on nyt aika lähteä. Talkoiden ohjelmaksi olen siis ajatellut telineen tuhoamisen, perennapenkin perustamisen sekä mullan levityksen. Olin meinannut myös kaadattaa muutaman ison kuusen takapihalta ja silppuroida oksatkin samassa rysäyksessä, mutta siitä suunnitelmasta sain osakseni tulenkatkuisia kommentteja. Kaikkea ei kuulemma kannata kerralla räjäyttää..

Multakasa parkkipaikalla

18 kuutiota multaa näyttää tältä:

Kasa näyttää tosin vähemmän pelottavalta kuvassa kuin livenä!